Kiitävi aika vierähtävät vuodet
Sinä Jouluna oli kylmä. Isä meni edellä rivakasti. Rajamiehillä oli kova kunto ja olivat tottuneet kävelemään. Minä roikuin puolijuoksulla tuntumassa. Vauhdissa oli pakko pysyä kun mukaan oli otettu. Mentiin hakemaan Joulukuusta, miehissä. Isä oli katsonut sopivan kuusen jo sulan aikaan. Se oli Koljosen kohilta Muskoon päin, partiopolun varressa. Maanomistajalta oli lupa kysytty ja saatu joten ei ollut kun hakemisen riesa. Vaikka ei se tietysti mikään riesa ollut, ainakaan minulle. Joulu oli ja on tunteiden aikaa ja kyllä kuusen haku omalta osaltaan rakensi sitä kihelmöivää tunnelmaa mikä Jouluun liittyy.
Kuusi löytyi helposti. Kuuselle mukki ja kantoon. Isälle tyvi ja minulle latva. Sitten taas mentiin.Toinen reippaasti kävellen ja toinen hölkäten niin että karvahatun alla rupesi olemaan jo kuuma.
Komea oli löytö.Tuoksui niin hyvälle eikä neulaset varisseet.Kynttilät ja muutama koriste kruunasivat komeuden. Kyllä kelpasi sen juurella kuunnella radiosta Joulurauhan julistusta Suomen Turusta. Sulo Saaritsa jatkoi laulamalla Kaikista kauniista muistoista.Se on itkun paikka.Tuli ikävä Äitiä. Äiti oli levännyt jo monta vuotta Leminrinteessä. Onneksi oli kynttilän vienti reissu illemmalla. Saunan jälkeen, puhtaalla nahalla.
Tämän Joulun vietän kaupungissa. Ei tuoksu tuore havupuu. Kamariin kannetaan tekokuusi.
Jokunen vuosi sitten ajattelin säälien ihmisiä jotka tyytyvät tekokuuseen. Ilman kuusen ja hyasintin tuoksua ei voi löytää oikeaa Joulun tunnelmaa. Olen edelleen sitä mieltä mutta tämä Joulu menee nyt näin. On ihmisiä jotka eivät terveydellisistä syistä pysty elämään voimakkaiden tuoksujen kanssa.
Kynttilän sytytän äidille ja nyt myös sille rihvakkajalkaiselle isällenikin Hietaniemen hautausmaalla. Muistelokivelle – entisen ikävä täyttää mielen ja tarvitaan taas nenäliinaa.
Näiden kahden Joulun välissä on maalla ollut monta hallitusta. Tekniikka on kehittynyt ja tunkeutunut koteihin käsittämättömällä tavalla. Joulurauhan julistuksen voisin katsoa monella kodissani olevalla härpäkkeelä. Kuuntelen kuitenkin radiosta. Sen tekokuusen vieressä. Toivottavasti siitä ei saa mitään ihottumaa.
Microprosessorin keksiminen mullisti elämämme. Ja vauhti kiihtyy.Kehityksen käyrä ei ole lineaarinen. Mielikuvituksemme ei riitä visioimaan sitä miltä maailma näyttää 50 vuoden kuluttua. Ne jotka luulevat tietävänsä ovat väärässä.
Latelemalla näitä tylsiä itsestään selvyyksiä en halua sutata kenenkään Joulumieltä. Päinvastoin. Ehkä pyhien aikaan meillä olisi aikaa pysähtyä. Olla hetki ihmisiksi.
Elämä on jatkuvia valintoja. Kun valitset jotain,valitset samalla jotain pois. Olkoon Joulunajan valintamme humaaneja!
jore
Kiitävi aikaa on aika kiittää.
Metsässä on hölkännyt eläväinen latvatähti meillekin mukavaa muistoa tekemässä.
Maa on niin kaunis, esittäjä: Cantores Minores
https://www.youtube.com/watch?v=YPRDv2q8LMY
Kiitos jouluisesta kertomuksesta!
Hyvää joulua!
”On taas aika hyasinttien,
usko, äiti, sua aattelen.
Sinä siellä, minä täällä jossakin,
sanoinko koskaan että sua rakastin?”
Joulu on hyasinttien aikaa, Mikko Alatalo laulaa……
https://www.youtube.com/watch?v=UekK9RK9KMc
Kukapa ei äitiä, sekä isää aattelisi, etenkin näin jouluna.
Siinäpä kaunis ja herkkä jouluinen muistelo. Jatkan hiukan aiheesta Helena Viertolan runolla ”Pois kulkee joulut”
Pois kulkee joulut, ja itsekin,
pois käymme joulujen myötä.
Jää askeleistamme muisto vain,
vain hetki taistoa, työtä.
Oi jospa rakkaus meissä ois
se että joulujen yössä sois
ja nostais hehkuvan hiilloksen
mi loistais muistojen myötä
Ei helky tiuku kirkkotielä,
autot pörisee nyt sielä.
Ei tule nenään tutut tuoksut,
loppuneet on sinne pollen juoksut!
Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta!
toivottavat Sinikka ja Pentti
Kiitos Jore koskettavasta tarinasta ja hyvää joulua Sinulle! Nenäliinalle oli käyttöä.
Siellä samalla menneiden sukupolvien muistokivellä Hietaniemessä minäkin sytytän kynttiläni huomenna. Sitä ennen osallistun aattohartauteen Vanhassa kappelissa.