Pälk-Gamesit

Valkovuokkomatkalla, osa 2/2

Kun Pääkaupunkiseudun ja Joensuun Pälkjärviseuralaiset olivat ruokailleet ja sijautuneet mökkeihin Mustien Kivien lomakylässä, ohjelmassa oli yhteinen illanvietto rantapaviljongissa Jänisjärven rannalla. Ilma oli viileähkö mutta onneksi ei satanut.

Iloista illanviettoa Mustilla Kivillä rannalle pystytetyssä isossa teltassa.

Iloista illanviettoa Mustilla Kivillä rannalle pystytetyssä isossa teltassa.

Vuodet on vierineet, hurmos on haihtunut, nuoruuskin mennyt on, oi!

Pian lähirannat raikuivat harmonikkataitelija Juri Akulovin tunnin mittaisesta konsertista joka oli meille vartavasten räätälöity. Konsertin lopuksi hän oli luvannut säestää vielä muutamia yhteislauluja ja ainakin itse herkistyin viimeistään silloin kun lauloimme venäläistä kansansävelmää valkoakaasiat.

Pöytä notkui tarjoomuksista ja katoksen ulkopuolella oli grilli kuumana. Arpajaiset veivät taas oman aikansa, mutta näin kerätään seuralle tuiki tarpeellisia varoja.

Tellen hypyssä on tyyliä. Joukkuetoveri Unto odottaa vuoroaan oikealla.

Tellen hypyssä on tyyliä. Joukkuetoveri Unto odottaa vuoroaan oikealla.

Yht’äkkiä huomasin olevani mukana Kirsti Sällin organisoimassa, Pälkjärven entisten kylien välisessä ottelussa. Edustimme Unto Kortelaisen kanssa Ilmakan kylää. Olisinkohan lupautunut mukaan jos olisin tiennyt että kyseessä on urheilukisa. Rantahiekalle vedettiin viiva, josta täytyi hypätä tasajalkahyppy eteen ja taaksepäin. Vauhtia ei saanut ottaa. Sitten täytyi vielä hujauttaa painava kumisaapas niin kauas kuin rahkeet riittivät. Eihän ne minulla kovin kauas riittäneet, varsinkin kun vastassa oli nuoria naisia ja miehiä muiden kylien joukkueista. Taaksepäin hyppy onnistui kuitenkin melko hyvin, ei ole helppoa, kokeilkaa vaikka itse! Muistoksi sain kunniakirjan jossa lukee Pälk-gamesit 2015 ja teksti että olen ansainnut suorituksellani 16.5.2015 järjestetyssä kylien välisessä mittelössä ihailevia katseita ja kunniakirjan. No, hauskaa oli niin katsojilla kuin osallistujillakin.

Poistuin juhlista keskiyöllä kuten Tuhkimo, mutta vinttikamarin ikkunaa sulkiessani kuulin vielä kuinka paviljongissa laulettiin karjalan kunnaita.

Lehdossa laulanta soi satakielien

Viherkasvit kukoistivat ja kliivia kukki kirjaston portaikon ikkunoilla.

Viherkasvit kukoistivat ja kliivia kukki kirjaston portaikon ikkunoilla.

Sunnuntaina satoi ja Sortavalassa puhalsi Laatokalta hyytävä viima. Meillä oli tilaisuus tutustua Sortavalan entiseen tyttökouluun perustettuun kirjastoon tulkin opastuksella. Kirjaston aulassa oli lasivitriinissä esillä Kalevalaa eri kielillä, löytyipä eräästä kirjaston lukuisista saleista suomenkielistä kirjallisuuttakin. Esittelyhyllyssä oli lähinnä Sortavala-aiheisia kirjoja. Eikä ihme. Kaupunki valmistautuu parhaillaan Karjalan tasavallan 95-vuotisjuhliin ja monia rakennuksia restauroitiin nyt kovalla kiireellä.

Sortavalan entinen tyttölyseo oli erittäin juhlava, mielestäni avarampi ja komeampi kuin Joensuun entinen tyttölyseo joka myös toimi monia vuosia kirjastona. Portaikossa aistin menneiden sukupolvien askelten kaikuja. Näin tunsi myös eräs toinenkin retkeläinen. Hän kuiskasi minulle, että hänen äitinsä, opettaja Irja Kivinen on käynyt täällä koulua monet vuodet. Kuinka ihanat näkymät nuorille koulutytöille ovatkaan avautuneet rakennuksen korkeista ikkunoista!

Hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu

Paluumatkalla molemmat linja-autoryhmät ruokailivat Ruskealan kirkolla. Touhukkaat emännät tarjosivat meille maukasta kaalikeittoa lisukkeineen. Kirkkosalin puoleinen oviaukko oli vielä pressun peitossa.

Kirkon portailla veisattavan suvivirren lisäksi perinteeksi on muodostunut myös syntyperäisten pälkjärveläisten kuvaaminen kirkon portailla.

Kirkon portailla veisattavan suvivirren lisäksi perinteeksi on muodostunut myös syntyperäisten pälkjärveläisten kuvaaminen kirkon portailla.

Pastori Timo Leskinen puhumassa Pälkjärven sankarimuistomerkin äärellä

Pastori Timo Leskinen puhumassa Pälkjärven sankarimuistomerkin äärellä

Tänäkin vuonna paluumatkamme sattui kaatuneiden muistopäiväksi. Mukanamme ollut pälkjärveläistaustainen pastori Timo Leskinen piti kauniin muistopuheen sankarivainajien muistomerkillä. Siitä siirryimme sateen liuottamaa tietä kirkon mäelle jonka portaikkorauniolla kajautimme suvivirren kuten joka kerta näillä Valkovuokkomatkoillamme. Mukana oli seitsemisenkymmentä henkilöä, mutta vain yksitoista meistä oli Pälkjärvellä syntynyttä. Samanaikaisesti paikalle oli saapunut neljän hengen ryhmä joista yhdellä oli juuria Pälkjärvellä ja toisilla Harlussa. He olivat tuoneet muistomerkille havuseppeleen joka oli tehty oman metsän kuusista.

Retkemme oli jäähyväishalauksia vaille valmis. Vielä rajalla näimme Pääkaupunkiseudun Pälkjärveläisten bussin takavalot, starttasivat juuri taxfreen pihasta. Lissu Kaivolehto kertoi olleensa kotona Helsingissä puolenyön paikkeilla.
Kun väsyneenä mutta onnellisena siirsin reppuni Niiralan Rajapysäkillä omaan autoon, ajattelin että ”Pälk-gamesit” ovat taas kerran takanapäin.

Teksti: Tellervo
Kuvat ja kuvatekstit: Lissu Kaivolehto
Väliotsikot laulusta Valkoakaasiat

8 comments for “Pälk-Gamesit

  1. Kaikki loppuu aikanaan, matkalle on aina hieno lähteä, mutta kotiin on hyvä palata.

    Suvivirsi – Maailman suurin lapsikuoro esittää

    https://www.youtube.com/watch?v=AdNTd2fbDvg

    Matkan päätteeksi on myös raikunut suvivirsi isolla joukolla. Tänä sunnuntaina myös Suomen kirkoissa sitä veisataan.

    Lämmin kiitos Tellelle matkakertomuksesta läheistemme synnyinseudulle!

  2. Mukavasti kerrottua tarinaa retkestä.

  3. Tulipa mieleeni Tellen juttua lukiessani että Riihimäellä nykyisin toimiva Karan koulu toimii niissä tiloissa, johon Sortavalan tyttölyseo v. 1944 siirrettiin. Koulu tuli meidän perheelle tutuksi kun tytär kävi Karan koulun yläastetta.

  4. Tulin juuri Ahvenvaaran lenkiltä ja
    eikö vain tuomi ollut nupussaan eräässä
    autioituneessa pihapiirissä. Kun vielä paluumatkalla
    tapasimme erään pariskunnan joilta sain
    lämpimiä halauksia, niin mikäpä oli avatessa
    Värtsi ja tutkaillessa päivän antia.
    *
    Täällä onkin nyt linkki poikineen. Kiitos kaikille
    ”asentajille”. Myös toimituksen kuva-asettelu
    on mielestäni erittäin onnistunut ja lisää kuviahan
    löytyy Lissun linkkien takaa.

    Kuuntelin juuri suvivirren. Siitähän se loma
    kouluissa alkoi, ainakin ennen vanhaan. Mietin
    josko minäkin jäisin nyt kirjoituspuuhista kesälomalle,
    mutta itseni tuntien tiedän, ettei se onnistu.

    Kaustajärvi kirjan ”apurina” olis tehtävä jo yhtä sun toista
    ja ainakin yhdestä matkakertomuksesta olisi jo
    ennakkotilaus vaikka ko matkakin on vielä tekemättä…
    *
    Vaan nyt jo puoliso selän takana kurkkii ja kyselee,
    että ”ommoo juuttusko sie kehut?” Sen sanon kuitenkin
    vielä, että kehun kaikkia ihania matkatovereitani.
    Meitä originaaleja oli vain yksitoista, kaikki toiset meitä
    nuorempia ja Pälkjärven ystäviksi jotain reittiä tulleita.
    Varmasti olemme saaneet näitä ystäviä myös Värtsi-verkkolehdenkin kautta!

  5. Anita mainitsee Karan koulun Riihimäellä.
    Olipa mielenkiintoinen tieto, että Sortavalan
    tyttölyseo jatkoi siellä toimintaansa.

    Sortavalan kirjastossa oli siis joitakin suomenkielisiä
    kirjojakin. Lausuntataiteilija, opetusneuvos
    Anna-Liisa Alangon teos ”Maan korvessa”
    lienee päätynyt kirjastoon silloin kun siellä
    pidettiin Kahden Karjalan runoseminaaria.
    Sama teemahan jatkui myöhemmin Tuupovaaran Taidetalolla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *