Pälk-Gamesit

Valkovuokkomatkalla, osa 2/2

Kun Pääkaupunkiseudun ja Joensuun Pälkjärviseuralaiset olivat ruokailleet ja sijautuneet mökkeihin Mustien Kivien lomakylässä, ohjelmassa oli yhteinen illanvietto rantapaviljongissa Jänisjärven rannalla. Ilma oli viileähkö mutta onneksi ei satanut.

Vuodet on vierineet, hurmos on haihtunut, nuoruuskin mennyt on, oi!

Pian lähirannat raikuivat harmonikkataitelija Juri Akulovin tunnin mittaisesta konsertista joka oli meille vartavasten räätälöity. Konsertin lopuksi hän oli luvannut säestää vielä muutamia yhteislauluja ja ainakin itse herkistyin viimeistään silloin kun lauloimme venäläistä kansansävelmää valkoakaasiat.

Pöytä notkui tarjoomuksista ja katoksen ulkopuolella oli grilli kuumana. Arpajaiset veivät taas oman aikansa, mutta näin kerätään seuralle tuiki tarpeellisia varoja.

Yht’äkkiä huomasin olevani mukana Kirsti Sällin organisoimassa, Pälkjärven entisten kylien välisessä ottelussa. Edustimme Unto Kortelaisen kanssa Ilmakan kylää. Olisinkohan lupautunut mukaan jos olisin tiennyt että kyseessä on urheilukisa. Rantahiekalle vedettiin viiva, josta täytyi hypätä tasajalkahyppy eteen ja taaksepäin. Vauhtia ei saanut ottaa. Sitten täytyi vielä hujauttaa painava kumisaapas niin kauas kuin rahkeet riittivät. Eihän ne minulla kovin kauas riittäneet, varsinkin kun vastassa oli nuoria naisia ja miehiä muiden kylien joukkueista. Taaksepäin hyppy onnistui kuitenkin melko hyvin, ei ole helppoa, kokeilkaa vaikka itse! Muistoksi sain kunniakirjan jossa lukee Pälk-gamesit 2015 ja teksti että olen ansainnut suorituksellani 16.5.2015 järjestetyssä kylien välisessä mittelössä ihailevia katseita ja kunniakirjan. No, hauskaa oli niin katsojilla kuin osallistujillakin.

Poistuin juhlista keskiyöllä kuten Tuhkimo, mutta vinttikamarin ikkunaa sulkiessani kuulin vielä kuinka paviljongissa laulettiin karjalan kunnaita.

Lehdossa laulanta soi satakielien

Sunnuntaina satoi ja Sortavalassa puhalsi Laatokalta hyytävä viima. Meillä oli tilaisuus tutustua Sortavalan entiseen tyttökouluun perustettuun kirjastoon tulkin opastuksella. Kirjaston aulassa oli lasivitriinissä esillä Kalevalaa eri kielillä, löytyipä eräästä kirjaston lukuisista saleista suomenkielistä kirjallisuuttakin. Esittelyhyllyssä oli lähinnä Sortavala-aiheisia kirjoja. Eikä ihme. Kaupunki valmistautuu parhaillaan Karjalan tasavallan 95-vuotisjuhliin ja monia rakennuksia restauroitiin nyt kovalla kiireellä.

Sortavalan entinen tyttölyseo oli erittäin juhlava, mielestäni avarampi ja komeampi kuin Joensuun entinen tyttölyseo joka myös toimi monia vuosia kirjastona. Portaikossa aistin menneiden sukupolvien askelten kaikuja. Näin tunsi myös eräs toinenkin retkeläinen. Hän kuiskasi minulle, että hänen äitinsä, opettaja Irja Kivinen on käynyt täällä koulua monet vuodet. Kuinka ihanat näkymät nuorille koulutytöille ovatkaan avautuneet rakennuksen korkeista ikkunoista!

Hiljaiseen yöhön luo loisteensa kuu

Paluumatkalla molemmat linja-autoryhmät ruokailivat Ruskealan kirkolla. Touhukkaat emännät tarjosivat meille maukasta kaalikeittoa lisukkeineen. Kirkkosalin puoleinen oviaukko oli vielä pressun peitossa.

Tänäkin vuonna paluumatkamme sattui kaatuneiden muistopäiväksi. Mukanamme ollut pälkjärveläistaustainen pastori Timo Leskinen piti kauniin muistopuheen sankarivainajien muistomerkillä. Siitä siirryimme sateen liuottamaa tietä kirkon mäelle jonka portaikkorauniolla kajautimme suvivirren kuten joka kerta näillä Valkovuokkomatkoillamme. Mukana oli seitsemisenkymmentä henkilöä, mutta vain yksitoista meistä oli Pälkjärvellä syntynyttä. Samanaikaisesti paikalle oli saapunut neljän hengen ryhmä joista yhdellä oli juuria Pälkjärvellä ja toisilla Harlussa. He olivat tuoneet muistomerkille havuseppeleen joka oli tehty oman metsän kuusista.

Retkemme oli jäähyväishalauksia vaille valmis. Vielä rajalla näimme Pääkaupunkiseudun Pälkjärveläisten bussin takavalot, starttasivat juuri taxfreen pihasta. Lissu Kaivolehto kertoi olleensa kotona Helsingissä puolenyön paikkeilla.
Kun väsyneenä mutta onnellisena siirsin reppuni Niiralan Rajapysäkillä omaan autoon, ajattelin että ”Pälk-gamesit” ovat taas kerran takanapäin.

Teksti: Tellervo
Kuvat ja kuvatekstit: Lissu Kaivolehto
Väliotsikot laulusta Valkoakaasiat