Eka kerta

1.

Jospa rustailen runosen

siitä kerrasta ekasta.

Tapahtui se kauan sitten

nuoren neien, melkein lapsen

muinoisessa nuoruudessa

vuosikymmenten takana.

Oli soittaja somainen

poika paikan kanttorilla.

Hoiti koulun hartaudessa

säestykset sointuvasti,

taiten kaikki virret veivas.

Niin hän niiltä sijoiltansa

tehtävänsä tehtyänsä

nousi viereen seisomahan,

soittokoneensa sivulle.

Siitä sitten seuraeli

nuorisoa nousevata,

saliin suureen marssinutta,

sanan kuuloon kulkenutta.

Katse keksi nuoren neien

jonoin joukossa olijan.

Mitäpä hän huomas tässä

tuiki tuhdissa tytössä?

Kuitenkin ja kaikitenkin

häntä kaihoin katselevi.

Jopa tuttavaks tekeysi.

Tuli tyttöään lähemmä.

Välitunnilla uteli,

kysäisihe kaunoiselta,

pitäisikö pyöräilystä,

mentäiskö menopelillä?

Häkeltyi ja hämmästyikin

kovin nuori neitokainen.

Lupas tulla, säikky tyttö

posket punaan värittyen.

Emollensa varsin virkkoi,

neuvon tahtoi taatoltansa.

”Matkaan vain nyt tällä kertaa!

Mutta muutoin mieluisampi

pelit, pallot pyöritellä

suuremmissa seurueissa

kanssa kasvinkumppaneisi.”

Niinpä lähti nuori neiti.

Kääri housunlahkehensa

puntit puolipohkehesen.

Muodin mukaan mennä tahtoi.

Pakaraiset pyörän päälle,

kintut kaidat kahta puolta.

Tuli poka puoleltansa

rattaat pyörässä ratisten.

Kahden sitten matka jatkui

kilpapaikka mielissänsä.

Siellä lensi lentokoneet

Varas’ akkuinsa ajoivat.

Omistajat ohjaimissa

kilvan kiidätti koneita.

Hurina se herran hurmas,

lumoon lankes lennokkien.

Uljas urhomme unohti

neien nuoren penkin päähän.

Eipä juuri pörrääjistä

kiinnostunut kiltti tyttö.

Pitkäks kävi aika siinä

katsellessa katsomossa.

Tuli aika lähdön hetken

kotiin kummankin kulkea.

Kysyi tyttö toverilta:

”Tietävätkö vanhempasi,

kenen kanssa käyskentelet?”

Ylen herra hämmästyypi.

Mitä tässä kertomista?

Tuli taaton tahto julki

oman maammonsa sanomat.

Eka kerta ainoaksi

jäikin pitkäksi ajaksi.

Illat kului iloisesti

pihan pelien parissa.

Sunnuntaitkin sujahtivat

sekaseurassa somassa.

Hoiti koulunhartaudessa

säestykset sointuvasti

taiten kaikki virret veivas.

Niin hän siitä sijoiltansa

tehtävänsä tehtyänsä

Välitunnilla tiedusti,

kysäiseepi kaunoiselta,

pitäisikö pyöräilystä,

mentäiskö menopelillä?

Häkeltyi ja hämmästyikin

kovin nuori neitokainen.

Lupauksen livautti,

saapuvansa, sanan antoi.

Emollensa varsin virkkoi,

neuvon tahtoi taatoltansa.

Lupaukses mukaan mene,

mutta muutoin mukavampi

pelit, pallot pyöritellä

suuremmissa seurueissa.

kanssa kasvin kumppaneisi.

Niinpä tämä nuori neiti

kääri housunlahkehensa

Tuli löytöään lähemmä.

puntit ylemmä yleni.

Muodin mukaan mennä tahtoi.

Pyörän päälle pakaraiset,

kintut kaidat kahta puolta.

Tuli poikakin polkien

rattaat pyörässä ratisten.

Kahden sitten matka jatkui

kohti kenttää kulkien.

Siellä lensi lentokoneet

akun varassa vaappuvat

omistajan ohjaillessa

kilvan kiidätti konetta.

Hurina se herran hurmas

lumo lelulennokkien.

Uljas urhomme unohti

neien nuoren penkin päähän.

Eipä juuri pörinästä

kiinnostunut kiltti tyttö.

Pitkaks kävi aika siinä

katsellessa katsomossa.

Tuli aika eron hetken

Kotiin kummankin kulkea.

Kysyi toveriltaan tyttö:

Tietävätkö vanhempasi,

kenen kanssa kuljeskelit?

Ylen herra hämmästyypi!

Mitä tässä kertomista!

Sai jo siitä kertoneeksi

ohjeet oman emosensa,

tuli taaton tahto julki.

Eka kerta ainoaksi

jäikin pitkäksi ajaksi.

Illat kului iloisesti

pihan pelien parissa,

sunnuntaitkin sujahtivat

sekaseurassa somassa.

2 comments for “Eka kerta

  1. Tuota mukavaa muisteloa lukiessa tuli mieleen. että tarkoittikohan Irene jotta tässä pitäisi alkaa itse kunkin paljastamaan salattuja tai muuten unohtuneita ”eka kertoja”.
    Irenellä on varmaan ollut ihanat ihastukset, kun vieläkin runoksi taipuu.. Upeeta kerrassaan.

  2. Semmosta se on pojilla, että moottirien rassaaminen voittaa seurustelun huuman.
    Vai käsitinkö väärin. Kiitos kuitenkin kalevalaisesta muistelosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *