Kuravettä

Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli, sanotaan suomalaisessa sananlaskussa. Onneksi aprillipöivän pilassa ei välttämättä ole totta edes se toinen puoli.
Taisi tuolla aprillipäivällä olla entisajan immeisille tärkeämpikin merkitys kuin nykyisin. Nythän monen sortin ”aprillia” saa lukea lehtien ja netin palstoilta päivittäin. Tästä Matti Nykänen onkin sanonut osuvasti, että ”tekemätöntä ei saa tekemättömäksi”.
Hip hap huu, nyt on huhtikuu
Äidilleni oli jäänyt lapsuudestaan viehtymys aprillipäivään ja hän halusi tuoda sitä(kin) perinnettä meille lapsille tiedoksi. Sotien jälkeen esikaupunkialueellakin oli melkein jokaisella navetta jossa kävi ainakin yksi hännänhuiske. Erään kerran äiti tuli iloisena aamulypsyltä ja maitoa siivilöidessään kertoi, että kanat ovat hautoneet pesässään munia joista nyt on kuoriutunut pieniä, keltaisia tipoja. Eihän siinä enempää tarvittu, koko lapsikatras juoksi kiireenvilkkaa navettaan tuota ihmettä katsomaan. Jotenkin aavistelin äidin ilmeestä, että kyseessä taitaa olla jekku, joten en siis pahemmin pettynytkään kun äiti totesi heinäliiterin puolelta, että se olikin aprillia.
Onnistuneeseen aprillipilaan kuului, että narrattavaa saatiin juoksutettua. Aprillipäivänä äiti muisteli usein myös tapausta joka oli sattunut hänen enonsa luona Suojärvellä. Tällä enolla oli siellä aivan oikeasti (ei siis vain seinällä) Sirkkelisaha ja Mylly ja oliko vielä nahkurinverstaskin? Kun perhe oli ennen töiden aloittamista aamupuurolla, syöksyi tupaan hengästynyt työntekijä joka huudahti, että tuli on irti verstaalla! Iso-eno oli lähtenyt juoksemaan paljain jaloin ja pellavaiset kanankuatiit (kapealahkeiset alushousut) kintuissaan yli rapakoiden ja loskaisten peltojen. Onneksi se oli vain aprillipilaa mutta tarina jäi elämään.
Kaksi nälkäistä toistansa narroo
Kalenteriin ei ole merkitty aprillipäivää, mutta minulla on se käsitys että ajanlaskun muuttuminen gregoriaaniseen kalenteriin liittyy aprillipäivän syntyvaiheisiin. Se tunnetaan useissa eri maissa ja meillä kaikki osaavat lorun ”aprilliä, syö silliä juo kuravettä päälle”. Sitä rallatellaan silloin kun on saatu joku narratuksi. Kun kelloakin on taas kerran käännelty talviajasta kesäaikaan saattaapi se aiheuttaa jollekulle tahatontakin sekaannusta aikatauluissa.
Kirjailija Mark Twain on filosofoinut: ”Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana”. Muistutanpa tässä, että Mark Twain oli Samuel Langhome Clemensin (1835-1910) kirjailijanimi.
Ensimmäinen väliotsikko on vanhasta koululaulusta jo sanonnaksi vakiintunut toteamus ja alempi savolais-karjalaisen humoristin Jaakko Tepon kertomusta pilkkiavannolta. Mitähän muuta Suuret Ajattelijat lie aikojen saatossa sanoneet narreista ja narrajista?
Teksti ja kuva: Tellervo

 Kaustajärven rannikon huhtikuista kelirikkoa.

Kaustajärven rannikon huhtikuista kelirikkoa.

10 comments for “Kuravettä

  1. Telle on kirjoittanut niin oivallisen jutun aprillipäivästä,
    ettei huhtikuun 1. päivä ihan turha päivä voi olla.

    Jäi ikuisesti mieleeni eräs aprillipäivä kouluajoilta,
    jolloin keksimme juoksuttaa opettajaa aprillimielessä.
    Hän määräsi koko luokalle puoli tuntia arestia, jonka
    päätteeksi kävi huutamassa ovenraosta: APRILLIÄ!

  2. Meille kellonkääntely aiheutti hämminkiä
    heti tuoreeltaan. Sunnuntai iltana
    laitoimme molempiin kännyköihin herätykset kuudeksi.
    Oli tärkeä meno heti muanantak’ uamuna.

    Kun ”piipitys” lakkasi, huomasimme, että kellohan onkin
    itseasiassa jo seitsemän. Olimme unohtaneet siirtää kännyköiden
    kellot kesäaikaan.

    Pientä kiirettä ja melkein juoksuaskeliahan siitä sitten
    seurasi.

  3. Minusta tuo kellojen siirtely on ihan turhaa ja aiheuttaa vaan joutavaa häslinkiä. Saisivat luopua siitä.

  4. Yksi elämäni tärkeistä käänteistä liittyy aprillipäivään. Jäin vanhuuseläkkeelle aprillipäivänä 2011. Juhlistin päivää oopperaillalla – esitysvuorossa oli silloin Olli Kortekankankaan Isän tyttö.

  5. Ei näy nyt luomupilkkiavantoja Kaustajärvessä.
    Yhtä tasaista, valkoista lakeutta edelleen.
    Eilen oli oikea roskamyrsky eli metsän puhtiiseksi
    sitä myös sanotaan. Pihamaa on täynnä katkenneita oksia,
    kuivia kuusen neulasia, käpyjä, puun kaarnaa…
    *
    Oli sää mikä hyvänsä, niin kyllä huhtikuussa alkaa
    olla jo kevättä rinnassa. Tuli mieleen vanha rokki-
    stara Pat Boone. Hänen laulamansa April Love oli
    melkoinen hitti aikoinaan. Elokuvan nimi taisi olla
    Rakkautta huhtikuussa.
    *
    Toivottavasti kukaan ei nyt pahoittanut mieltään
    kun tää aprillijuttu sattui kalenterin mukaan
    hiljaiselle viikolle.

  6. En malta olla kertomatta aprilliplaa, joka on jäänyt mieleeni. Minusta se oli hyvä pila, mutta narrattava ei pitänyt siitä. En vieläkään ymmärrä, mistä hän suuttui.
    Oli menossa tyttöjen käsityötunti, jolloin liikuttiin vapaasti luokassa. Luokallamme oli hiukan ongelmia aiheuttanut poika. Eräs ikkunan vieressä istunut tyttö huudahti, että pojan äiti oli pihamaalla. Jonkin ajan kuluttua joku pyysi päästä käytävään pesemään hiostuneita käsiään. Hän palasi sieltä ja sanoi sen äidin kyselevän opettajaa. Kiireesti lähti ope eteiseen. Silloin koko lukka huutamaan tuttua lorua kuraveden juomisesta. Siitäkö sitten ope lie pahoittanut mielensä, vai mistä? Pila oli varmaan syntynyt jokun vanhemman mielessä, oli se sen verran kekseliäs.

  7. Miulle oppilaat laittoivat rihmoja syljellä ikkunaan. Ihan kun siinä olisi ollut halkeama.

  8. Etelän reissuilta muista, kun olimme aprillipäivänä Espanjassa asuen golf-kentän vieressä. Espanjassa oli manjaana päivä eli kansallinen juhlapäivä samana päivänä. Meidän kummiperhe oli mukana ja keksin aamupalaa tehdessäni miten aprillaan porukkaa. Lausuin kuuluvalla äänellä: Paikalliset ovat laskeneet lampaat golf-kentälle. Koko porukka heräsi joutuisaan ja riensi ikkunan ääreen ihmettä katsomaan.

  9. Hip hap huu, nyt on huhtikuu!

    Kaivelin Värtsin arkistoja ja löysin tälläisen
    jutun kahden vuoden takaa. Poikkeuksellisesti
    avaammekin tänä vuonna laidunkauden Kaustalla
    jo huhtikuun alusta. Tää ei oo aprillia.

    Kovin on vielä talvista, mutta kyllä pälvipaikkojakin
    näkyy rinteessä siellä täällä. Jahka Kontiolahden
    hiihdot on katsottu, lähdemme merkkaamaan
    reviiriämme.

    Postinhakureissulla voisi ajella hautausmaalla ja koulun
    sillalla, siinäpä ne paikalliset nähtävyydet. Ja jos jostain
    löytäisi pajunkissojakin.

    Pakkasherra ei ole kaiken yötä tehnyt työtä,
    sillä mittari näyttää vain 0,5 miinusta. Tuskinpa
    siellä nyt hankiisia lienee…..

  10. Täällä Jänisjoen yläjuoksulla Loitimon lahukassa joutsenilla on kovasti kevättä rinnassa.Järvi on vielä ihan jäässä, mutta sillan luona jo jonkin verran sulaa, ja virtausta. Jäniksiä on aika vähän ollut tänä talvena, mutta olipa yksi uskaltautunut nakertamaan yhtä omenapuuta.. ja sitäkö lie kettu seurannut, kun nekin jäljet oli ilmestynyt pihapiiriin. – Monenlaisia aprillipäiviä ja juoksutuksia on matkan varrella ollut, mutta kaikista hykerryttävin on se 5v. sitten syntynyt nuorin mummotettava, joka ei ollutkaan aprillia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *