Luin aamusella ennen kaupungille lähtöäni Bongaa ötökkä-jutun. Jutussa Seppo houkuttelee lukijoita kirjoittamaan Värtsiin omia ötökkätarinoitaan.
Saatuani asiani toimitetuksi päätin poiketa Helsingin kaupungintalon Virka Galleriassa. Ja mitä minä näinkään ensimmäiseksi tultuani näyttelytilaan? Lattialla oli hirmuisen iso ötökkä! Pituutta sillä oli toista metriä ja leveyttäkin ehkä metrin verran. Vaalean rusehtavan ötökän päälipuolella oli kauniisti aaltoilevia ruskeita raitoja. Suuresta koostaan huolimatta se ei ollut lainkaan pelottava. Teki mieli silittää sitä. Ötökän silkinpehmeä pinta tuntui ihanalta käteen.
Ötökän päällä oli lappu, josta luin: Kaiviksen koppakuoriainen, design Kalle Helminen ja että se on valmistettu jalavasta ja kierrätysmetallista. Teos on osa WOODISM – muotoilua Kaivopuiston puista – näyttelyä, joka jatkuu syyskuun toiseen päivään saakka.
Helsingin Kaivopuistosta kaadettiin vanhoja jalavia ja lehmuksia vuonna 2007 ja se herätti asukkaissa voimakkaita tunteita. Kaivopuiston yli satavuotiaat puut ovat nähneet paljon: sotia, rauhaa, piknikkejä, romantiikkaa ja lasten leikkejä. Woodism-ryhmä sai urbaanissa ympäristössä kasvaneet arvokkaat rungot talteen, sahasi ja kuivatti ne. Nyt esillä on tästä ainutlaatuisesta materiaalista valmistettuja uniikkeja kalusteita ja pienesineitä, jotka kantavat sisällään palan Helsingin historiaa.
Näyttely kertoo lähipuun rohkeasta ja monipuolisesta käytöstä. Muotoilun innoittajana ovat puiden tarinat ja materiaalin erityinen luonne.
Woodism
Woodismin ideana on suunnitella ja valmistaa kalusteita ja pienesineitä puisto- ja pihapuista ja jatkaa näin puun tarinaa muotoilemalla sille uusi elämä. Vänkyrärunkoiset, osittain lahot ja joskus nauloja sisältävät piha- ja puistopuut eivät kelpaa sahatavarateollisuudelle. Woodism pelastaa puut haketuskoneelta, sahaa, taapeloi ja kuivattaa puut itse. Tämä mahdollistaa myös puuaineksen monipuolisen käytön. Oksa, halkeama, erikoinen syykuvio tai kaarnareuna voi olla inspiraation lähde muotoilulle. Nämä poikkeamat saavat näkyä lopputuloksessa, niistä syntyy esineiden yksilöllinen luonne. Hukkapuun käyttö, harkittu materiaalin työstö, ympäristöystävälliset pintakäsittelyaineet ja kestävä muotoilu tekevät Woodism-esineistä ekologisia.
Woodisteihin kuuluu arkkitehtejä, muotoilijoita, puuseppiä ja sahuri. Helsingin kaupunginpuutarha ja Lahden kaupungin vihertoimi auttavat woodisteja ohjaamalla osan kaadetuista puistopuista ryhmän käytettäväksi.
Olen tainnut jo monesti mainitakin
kuinka kätevä isäni oli käsistään,
kuten varmasti monet muutkin tuon
ikäluokan miehet.
Woodismi sanaa ei onneksi ollut kuultukaan,
sillä isällä oli vaikeuksia d-kirjaimen kanssa.
Vaikeuksia ei sen sijaan ollut puunkäsittelyssä,
hänellä oli silmää nähdä jo puupölkystä sen
”sielu”.
Tämä meni nyt liian kauas ötökkä-aiheesta,
mutta monenlaista ”koppaa” lapsuuteni huusholleissa
tarvittiin kun ei muovista ollut vielä tietoakaan.
Kerran Hämeenlinnassa asuessamme isä löysi talon
yhteisestä halkoliiteristä polttopuupinoon heitetyn
pölkyn joka osottautui visakoivuksi.
Isä lunasti sen itselleen ja teki äidille käsityökopan…
Olin juuri äsken ulkona, jossa kolmivuotiaan kanssa ihasteleimme
leppäkerttuja. Niistä on tämä loru.
Lennä, lennä leppäkerttu
ison kiven juureen
lennä kukkaniityn halki
tuomipuuhun suureen.
Kaivopuiston puista oli tehty mm. seinä- ja pystynaulakko. Niitten nimiksi olisi sopinut hyvin vaikka ”puukkojunkkarin naulakko”. Ripustustappeina nimittäin komeilivat vanhat puukot.