Eve Hietamies: Tarhapäivä, Otava 2012
Isä, saako sanoa kittu?
Naisen elämää miehen roolilla
Huumorilla, kuluttavasta arjesta
Eve Hietamies on sanonut laittaneensa perheenäidin tietämyksensä näihin yksinhuoltajaisän Antin ja viisivuotiaan Paavo-Pojan toilauksiin. Niinpä lukija, joka ei ole lukenut aiheesta aiemmin kirjoitettuja opuksia, onkin vähän puulla päähän lyöty. Hietamies nimittäin kertoo lapsen hoidosta kuin nainen, vaikka romaanin päähenkilö on yksinhuoltaja-mies.
Aiemmin on tapahtunut sellaista, että perheen äidin psyyke ei jostakin syystä kestänyt ja Antti ja Paavo-poju joutuivat pärjäilemään kaksistaan. Kahden miehen arki on joltisenkin kuluttavaa ja elämä vaikuttaa melkoisesti perheenäidin arjelta. Toki käydään ulkomailla ja perheen tuttu tyttö, viisivuotias Terttu- tytär tulee myös pitkähtöön hoitosuhteeseen samaan perheeseen.
Siinäpä sitten Antti ja Paavo oppivat huomaamaan, että tytöt ajattelevat asioista ihan toisella tapaa kuin miehet. Joskus lukijalle tulee mieleen kauhea ajatus: Onko perheen äidin tai yksinhuoltajaisän todellisuus todella noin puuduttavaa ja arkista kuin tässä kuvataan. Entä missä on todellinen rakkaus javälittäminen? Missä ovat ns. kultaiset hetket ja elämän kauneus.
Eve Hietamies on tilannekomiikan mestari ja tekee puuduttavastakin arjesta humoristista ja hauskaa, mutta samalla tulee tunne, että eikö mitään muuta. Eikö aikuisen tulisi kuitenkin välittää enemmän, kuin sätkää poltteleva isä hiekkalaatikon reunalla. Ehkä työssäkäyvän perheenäidin tilanne on todellanäin surkuhupaisaa ja rasittavaa. Sillä miehen kokemuksiksi en näitä Hietamiehen ”muistelmia” mitenkään jaksa käsittää.
Nuoret naiskirjailijamme puuttuvat tärkeisiin aihepiireihin. Niinpä menestystäkin on riittänyt ja lukijoiden suosiota.