Schjerfbeckin malleja

Helene Schjerfbeck: Malleja, toim. Lea Bergström/ Sue Cedercreutz-Suhonen, WSOY 2012.

Helene Sofia Schjerfbeck ( 1862 – 1946) oli suomalainen taidemaalari ja arvostetuimpia modernistisia kuvataiteilijoitamme. Ranskalaisvaikutteet ja ulkoilmamaalaus vaihtuivat vähitellen henkilökoviin ja asetelmiin, joissa luodataan sisäistä elämää.

Tämä kirja ei ole suinkaan ensimmäinen painos. Toimittajilta on vaatinut paljon taustatyötä etsiä mallien valokuvat ja yhteydet taiteilijaan, mutta he ovat onnistuneet siinä mainiosti. Kirjaa lukiessa ja katsellessa tuntee olevansa mukana vuosisadan alun ja viime vuosisadan lopun taiteilijaelämässä.

Schjerfbeckillä oli nuorena tapaturmassa saatu lonkkavika, joka seurasi häntä pysyvästi. Taiteilijana hän oli toisaalta suuri yksinäinen, mutta hankki paljon mallejaan ystäväpiiristä ja sukulaisista. Malleilleen hän ei töitään näyttänyt, vaan nämä pääsivät joskus tutustumaan itsestään maalattuihin mestariteoksiin näyttelyjen yhteydessä.

Taiteilijan tyylissä on olennaista mallin sielunliikkeiden ja luonteenlaadun tallentaminen harkituilla vedoilla ja onnistuneilla värivalinnoilla. Voidaan sanoa, että ilman nerokkaita mallivalintoja taiteilijan tuotanto ei olisi noussut siihen arvoon, jossa se nykypäivänä on. Joskus Helen otti mallistaan esille tiettyjä kasvonpiirteitä, kuten erityisen mallisen nenän tai hiukset ja huulet. Mutta hänellä oli taito porautua myös mallinsa sielunelämään ja kertoa teoksen katsojille jotain tiedostamatonta ja irrationaalia mallistaan.

Lueskelin ja katselin kirjaa iltalukemisena ja huomasin, että siinä tulevat esille myös taiteilijaelämänkerran parhaat puolet. Schjerfbeck ja hänen taiteensa tulevat lähelle tavallista tallaajaa.

 

4 comments for “Schjerfbeckin malleja

  1. Kiitos kirjavinkistä!

    Taitaa olla niin tuore tapaus että
    ei näkynyt vielä edes Joensuun seutukirjaston
    hankinnoissakaan.

  2. Täällä toinen Schjerfbeck-fani! Olen hankkinut monta kirjaa hänestä, tämäkin menee hankittavaksi. Maalasin kerran jäljennöksen hänen poika-taulustaan. Kehystämössä kehuivat sommittelua, oli pakko tunnustaa, että on suuremmilta kopioitu;)

  3. Maalaustaidetta ei olekaan käsitelty kovin usein
    Värtsissä. Kertoisitko, Muistelija, enemmänkin
    harrastuksestasi, vaikka sanoin ja kuvin!

    Jostain uutisesta huomasin, että nykyisin arvostetaan
    hyvin tehtyä jäljennöstäkin, jos kopoijan nimi on
    näkyvissä. Jokaisella kun ei ole varaa eikä
    mahdollisuutta hankkia alkuperäistä.

  4. Se ”kopioimani” taulu onkin nimeltään ”nuorukainen”. Alkuperäinen oli esillä Retretin kesänäyttelyssä. Löytyy googlettamalla hauksi taiteilijan nimi, aukeni ainakin minulle heti haun jälkeen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *