On aivan uskomatonta, että Maamme-laulu on esitetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1848. Sen esittivät silloin ylioppilaat ja kukanpäivää on joskus vietettykin erityisesti ylioppilaiden juhlana.
Muutama vuosikymmen sitten kasvien kerääminen kuului oppikoululaisten pakollisiin kesäaskareisiin. Eikä se ollut vain yhden kesän harrastus, vaan sitä sai tehdä useampanakin kesänä. Itse en ymmärtänyt, että kasvi on otettava prässättäväksi melkein heti, kun sen näkee kukassaan. Luulin että vielähän tuota ehtii, ja sitten olikin jo syksy ja ainoastaan silmäruoho kukki. Tästä viisastuneena olen muistuttanut lapsenlapsiani, että kasvienkeruun kanssa ei auta viivytellä.
Monella on se käsitys, ettei koululaisten tarvitse kerätä enää kasveja lainkaan. Itse olen joutunut verryttelemään taitojani kahtena perättäisenä kesänä, kun tyttären pojat ovat tulleet Pohjanmaalta kesälaitumille. Heidän koulussaan kerätään 30 kasvia, tosin vain yhtenä kesänä yläasteella. Juurineen ei tarvitse ottaa eikä tieteellisiä nimiä merkitä muistiin. Eikä ole enää niitä pelottavia kasvitenttejäkään. Itse jäin tentissä kiinni, kun en muistanut ruiskaunokin latinalaista nimeä.
Viime vuonna kesä tuli niin äkkiä, ettei koulukaan ehtinyt vielä loppua eli hoppua piti todella pitää, että aikaisin kukkivat saatiin painon alle. Äkkiä ne 30 oli kerätty, lähinnä Kaustalta, mutta muutamia kävimme hakemassa Värtsilän ojanpientareiltakin. Pojat ovat olleet tyytyväisiä samoin kuin kasviot arvostelleet opettajatkin. Kun kasvit on saatu liimattua, olen pitänyt kerääjälle vielä ”tentin” ja huomannut ilokseni, että ainakin joidenkin kasvien nimet ovat tulleet tutuiksi. Tänä kesänä minulla on välivuosi, kolmas poika tulee kasvien keruuikään vasta ensi kesänä.
Kulleroiden kukkiessa
Tontillamme on kasvanut kulleroita aivan luonnovaraisenakin. Kun pellot istutettiin kuusikoiksi, hävisivät kullerotkin. Sain pelastettua niistä muutamia siirtämällä juuria valoisammalle kasvupaikalle. Lumien lähdettyä paljastui karu totuus. Myyrät olivat keksineet mellastaa kulleropenkissäni ja tuhonneet monta juurakkoa perusteellisesti.
Kullero oli monen kaustajärveläisen suosikkikukka ajallaan. Sen nimenkin tuntuivat kaikki tietävän. Niitä kukki keltaisenaan myös Jormanaisen niemessä, joka taitaa olla nyt luonnonsuojelualuetta. Joskus 20-luvun lopulla tapahtui seuraavaa: eräs tyttö ja poika olivat päättäneet mennä kihloihin kulleroiden kukkiessa. Tuli kevät, kullerot kukkivat, mutta tyttö sai viedä kukat pojan haudalle Värtsilään (vanhaan). Oli tapahtunut onnettomuus. Kuorma-auton lava oli noussut ajon aikana pystyyn ja lavalla ollut poika oli pudonnut kyydistä kohtalokkain seurauksin.
Hauskaa kesänviettoa
Synnyinseutuni Pälkjärvi on tunnettu valkovuokoistaan. Jokakeväisellä ”viidakkovaelluksella” saamme ihastella niitä mielin määrin. Luulisi että ne ovat kaikki samanvärisiä, mutta eivätpä vain ole, kun tarkemmin katsoo. Joissakin kukissa on hienoista punerrusta tai lilan sävyä. Pienen, luonnovaraisen valkovuokkolämpäreen löysin yllätyksekseni Kaustajärveltäkin, aivan rajan tuntumasta.
Lapsuudenkodissani vietetiin aina kukanpäivää, olihan se sisareni syntymäpäivä. Hänen syntymävuotenaan kevät tuli aikaisin, kukanpäivänä ruoho oli jo kymmensenttistä ja voikukat ja orvokit kukkivat. Lopuksi vielä värssy 1900-luvun alkupuolen postikortista: ”Onnen kukkasen kauniin taitan / mielin lämpimin sulle laitan / oi, onnentuoja tää säilytä / sen antoi vilpitön ystävä! / Hauskaa kesänviettoa!”
Tellervo
Kumisaappaassa kuljetetut valkovuokot sinnittelivät kasvuun tänäkin keväänä Ullukan rinteessä! Samoin piskuinen villiruusu marjapensaiden vieressä. Kaustajärvellä on ilmeisesti kivikkojen sitkistämä multa, josta silmut imevät katajaisen voimansa. Huh! tulipas ”runollinen” fiilis! Antoisaa valkovuokkomatkaa! E.
Juna juoksee jyskyttäin
halki kenttäin vihreäin
rentukoita kulleroita
kevään kultavasaroita.
Valkoisessa harsossaan
tuomet tanssii syliin
pian pian joudutaan
kukkivihin kyliin.
Näin runoili aikoinaan Aarre Hellaakoski
Sain vuosi sitten kuulla Sulo Niskasen esitelmän Pälkjärven kasveista ja nähdä hänen huolella kootun ja hyvin säilyneen herbaarionsa 1930-luvulta. Sulon herbaariosta löytyi valkovuokkojen ym. tuttujen kukkien lisäksi erittäin harvinainen päivännouto. Kullero oli otettu talteen tuoreelta heinäsaralta Naatselässä 1.6.1936.
Täytyi ihan tutkia netistä tuota Lissun
mainitsemaa päivännoutoa jonka nimikin on
ollut minulta aivan unohduksissa.
Huomasin että päivännouto ja valkovuokko
ovat molemmat kalkinsuosijoita, olisiko se
yksi syy siihen että erittäin harvinaista
päivännoutoakin kasvoi Pälkjärvellä.
Ja jos mainostaisin että siellä on vieläkin
ukonhattulehtoja, ainakin entisessä Ilmakasssa.
Huomasin myös että kullerot olivat puhjenneet
salaperäisesti kukkaan tämän tarinani kuvitukseksi!
Tellervolle tiedoksi, että se on tämä nykyajan tekniikka, jonka avulla kukat puhkeavat yllättäen kukkaan tarinoittesi kuvitukseksi.
Luettuani Kukanpäivän kirjoituksia, tulee mieleeni 50- luvun alun
lyseon keskikouluaikainen 120 kasvin keruu HERBAARIOON(= kuivien
kasvien kokoelma) ja tenttaaminen tieteellisine nimineen.
Vieläkin vuosikymmenten takaa muistan runsaasti niitä ja ylpeänä
briljeeraan vunukoilleni, kun he hoitavat diginä asian 30:n kasvin juttuna ja vievät puikon maikalleen.
Voi aikoja , voi tapoja !
muistelee Kakunvaaran Paavo Olarista