Karinjoen sillalla 1943, vas. Hilkka Savolainen, Hilkka Vänttinen ja Sirkka Hiltunen.
Saima Monto (vas.) ja Terttu Bamberg "uitonvalvojina" 1942.
Vielä yksi muistelus tukin uitosta, vaikken itse mukana ollutkaan muuta kuin pikkutyttönä katsojan ominaisuudessa. Ryösiönjoki virtasi aivan kotini lähellä, Karijoeksi olimme sen ristineet ja joen siltaa kutsuimme ja kutsun edelleenkin Karinsillaksi. Keväisin, kun uitot alkoivat, joki oli täynnä uittopuuta solumassa Juvanjoen kautta Jänisjokeen. Tukkilaiset olivat enimmäkseen Karintaustan miehiä, mm. Ville Lauronen ja enoni Onni Simonen.
Uimapaikkamme oli sillan vieressä sen vasemmalla puolella. Siinä oli myös uittopuiden aisauspaikka. Oli jännittävää katsoa työntekoa. Puunkuorien kuivuttua meidän lasten tehtävänä oli niiden kerääminen hellan ja uunin sytykkeiksi. Ystäväni Saima, joka asui sillan toisella puolella kertoi, että jokainen kuoren palanen oli kerättävä tarkasti pois, niin että puhdas ”laani” jäi vain jäljelle.