Osumatarkkuutta

Puhelinlinjoja puretaan peräkylistä, asialla ovat "isot pojat". Kuva EJ

Pienille pojille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Joitakin kolttosia tehtiin tarkoituksella, mutta kyllä tahattomiakin vahinkoja sattui.

Kaustajärven koulun ja rajavartioston välille, tien varteen, oli jäänyt purkamatta puhelinlinja. Se oli käyttämätön jäänne ajalta, jolloin vartioasema oli sijainnut koululla. Eräänä syksyisenä päivänä kisasimme koulusta palatessamme tarkkuusheittoa. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman monta puhelintolpan posliinikuppia rikki. Olimme edenneet jo Hessonrinteeseen. Itselläni ei ollut tarkkuus kohdallaan, mutta yrittää täytyi joukon mukana.

”Mikä on poikien osumatarkkuus”, kuului yht’äkkiä opettaja Emilin ääni selkämme takaa. Opettajalla oli ilmeisesti syysloma ja hän oli tulossa polkupyörällä metsältä, pyssykin oli selässä. Opettaja totesi kuivasti: ”Asiaan palataan huomisaamuna!”

Aamuhartauden jälkeen opettaja luetteli nimiä ja sanoi, että näillä pojilla on koulun jälkeen parin tunnin jatkoaika. Muut oppilaat jäivät epätietoisuuteen, mistä oli kysymys.

Täysosuma

Oli syksy 1953. Kaustajärvi – Saarivaara maantie oli rakenteilla. Varpasalmen sillan korvassa oli työmaakoppi. Olin tulossa koulusta, tällä kertaa yksin. Maasssa oli jo lunta ja nuoskakeli. Heittelin huvikseni lumipalloja. Tuli mieleeni kokeilla pituusheittoa, lentäisikö pallo melko kaukana olevan kopin seinään saakka?

Kuvittelin olevani keihäänheittäjä Tapio Rautavaara ja sinkautin pallon kohti koppia. Voi kauhistus! Nyt taisi tullakin täysosuma, ehdin ajatella ennenkuin pallo paukahti keskelle pientä ikkunaruutua. Teko oli tahaton, missään tapauksessa en ollut aikonut rikkoa kyseistä ikkunaa. Osuma oli kohtalon ivaa. Jos olisin tarkoituksella yrittänyt, ei varmasti olisi osunut.

Nyt alkoi jännityksen ja epävarmuuden aika. Milloin ja missä tilanteessa ikkunanrikkojaa ryhdytään haeskelemaan? Milloin opettaja saa sen tietää? Meitä kyseisen kopin ohi kulkijoita oli vain kaksi poikaa, joten syyllinen olisi ollut helppo selvittää tarkemmissa tutkimuksissa. Tämä asia painoi mieltäni viikkokausia, jätin kuitenkin rikokseni tunnustamatta, koska tiedossa olisi ollut remmiapelia ja arestia. Jostain syystä rikkomusta ei noteerattu. Keväällä kopin ikkunaan ilmestyi uusi lasi. Olo oli erittäin helpottunut.

Johannes

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *