Kukkuu, mistähän löytäisi pesän? Kuva EJ
Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, kuten Värtsilän lapsuuskesinä 1950-luvulla yleensäkin. Käyskentelin yksinäni Sääperillä tienvarsimetsässä, muutama sata metriä ennen Kunnasta. Kohdalle tuli hevonen, jonka kärryillä jauhosäkin päällä ajeli Manu-isäntä kotiansa kohti.
– Mitäs se poika metsästä etsii?
– Räksän pesiä katselen. Ei tunnu täälläpäin niitä olevan.
– Ei ole, ei, mutta käenpesiä löytyy. Oletko koskaan nähnyt?
– En ikinä.
– No seuraahan vähän matkaa, niin minä näytän. Kovempaa, vielä vähän.
Manu pysäytti hevosensa. Läähätin kärryn perässä. Manu veti esiin haalarin etutaskujen pohjat ja sanoi: – Tässähän nämä käen pesät.
En edes muistanut löydöksestä kiittää. Palasin kotiin välittömästi, entistä viisaampana. Yksi ihan mukava tuokiokuva oli taas tallentunut harmaitten aivosolujeni muistiin.
Sakari H
Toimitukselta mainio ajoitus julkaisulle. Pesintäkausihan alkaa 1.4.
Perinteisiä pesäpaikkoja on Jänisjoen sillan alla erityisesti sambasoitinmenojen jytistessä kannella. Karttoja saa lintutornilta jo klo 11.45.