Värtsilän laaksoa elokuussa. Kuva Heikki Kokkonen
Juuri tänään ei tuudita tuuli kultaviljan terää, mutta kuulaana päivänä voit nähdä aamun auringon hehkun. Kesäisiä viljapeltoja, leikkilehtoja ja Jänisjoen rantamaisemia saamme ihailla jokaisena suvena.
Meillä on mainio kotiseutulaulu, joka voisi yhä useammin kajahtaa värtsiläisten kokoontuessa yhteen tai miksipä ei vaikka hiljaisena hyräilynä työn lomassa, kun pajan kalke helää. Värtsilä elää!
Värtsilän laulu
Sanat Eino Käyhkö, sävel Akseli Antikainen, sovitus Laura Antikainen
Täällä missä vaarat herää, hehkuun aamun auringon
missä kultaviljan terää tuutii tuuli huoleton.
Tääll´ on työn ja taidon valta
noussut arkihuolen alta.
Täällä uusi aika on.
Kuule kuinka kunnahilla illoin käenkukku soi
Jänisjoen rantamilla nuoret uutta unelmoi.
Täällä tuoksuu leikkilehdot,
keinuu lapsuuteni kehdot.
Kodin tänne Luoja loi.
Konsa taaton katse siirtyy muistojensa Värtsilään
niin kuin peiliin kuva piirtyy kimmeltäen sisimpään.
Mutta usko, tarmo elää
pajan kalke aina helää
tänne meidän Värtsilään.
Tallensi Pusan Mirja